Jos pitää nimetä elossaolevista kotimaisista näyttelijöistä lemppareita, on Martti Suosalo varsin korkealla, ellei jopa ylimmäisenä listallani. Suosalo jäi minulle mieleen jo 90-luvun taitteessa, kun Pekka Parikan Talvisota-elokuvan pitkä sarjaversio tuli telkkarista. En oikein ymmärrä, miksi hädin tuskin kouluikäisenä sain sitä edes katsoa, sillä näin sotapainajaisia vuosikausia (toisaalta täältä asti juontaa juurensa ajatus sotahistorioitsijan ammatista, minkä ansiosta lähdin aikoinaan yliopistoon opiskelemaan historiaa), mutta katselinpa kuitenkin. Talvisodassa Martti Suosalo esitti Arvia Huhtalaa ja tämä roolihenkilö jäi niin vahvasti mieleen, että ensimmäinen ikioma kissani sai vuonna 2004 Arvi-nimen.
Suosalo muistetaan myös lukuisista suosikkirooleista menestyselokuvissa: Kivenpyörittäjän kylä, Rentun ruusu,Sibelius jne. ihan vain muutaman mainitakseni. Sittemmin olen nähnyt Suosalon useaan otteeseen teatterilavalla, esimerkiksi Kiviä taskussa- ja Voi luoja! -näytelmissä. Nämä kaikki, ja lukuisa muu produktio käydään läpi Johanna Venhon kirjoittamassa Martti Suosalon tähänastinen elämä -elämäkerrassa.
Pidän siitä, että elämäkerta on vahvasti työvetoinen. Suosalo kuvaa paljon ja kiehtovasti työskentelytapojaan ja -metodejaan. Jos olisin näyttelijä, edes harrastelijasellainen, lukisin tai kuuntelisin kirjaa taatusti jatkuvasti muistiinpanovihkon kanssa. Se, että Suosalon tarinaa kerrotaan vahvasti näyttelijyys edellä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänen yksityisminänsä jätettäisiin kokonaan pimentoon. Taitaa vain olla niin, että monessa suhteessa taiteilijuus ja yksityisyys on tässä tapauksessa yksi ja sama asia.
Suosalo pääsi Teatterikorkeakouluun Jouko Turkan aikana. Turkka onkin läpi kirjan mukana kulkeva, ristiriitainen hahmo, ja tätä suhdetta Suosalo pohtii matkan varrella paljon. Hän on Turkalle paljosta velkaa, mutta toisaalta tuntuu hurjalta, millainen kummitus oppi-isästä on jäänyt mielen sopukoille elämään.
Joka tapauksessa tämän vaiheen läpikäyminen oli elämäkerrassa tavattoman kiinnostavaa. Samalla Suosalo valottaa kontekstia oppilaitoksen ja teatterimaailman kehityksessä. Turkan fyysinen teatteri oli vastaisku 1970-luvun politisoituneelle teatterille. Siinä mielessä on ymmärrettävää, ettei Suosalo tunnu tuntevan oloaan täysin kotoisaksi nykypäivän jatkuvasti voimakkaammin kantaaottavassa taiteilijaympäristössä.
Vaikka Suosalo ei ole barrikadeille nouseva tyyppi, hän ei pelkää sanoa mielipiteitään tai kulkea omia polkujaan. Elämäkerrasta huokuu hiljainen itsevarmuus. Myös yrittäjyydestä hän puhuu paljon. Suosalon haave on olla maata kiertävä komeljanttari, ja sitä haavettaan hän toteuttaa monessa suhteessa jo nyt. Suosalon käytännönläheinen suhtautuminen sekä taiteeseen että sen tuomiseen katsojien ulottuville puhuttelikin itseäni kovasti. Arvostan myös sitä, että hän kiittää kauniisti uraansa vaikuttaneita henkilöitä, sellaisiakin, joita virallisissa juhlapuheissa harvemmin kiitellään. Tällainen on esimerkiksi Timo Koivusalo, jonka ohjauksia ei yleisesti pidetä arvossa, mutta jonka merkityksen paitsi omalle uralle myös taloudelleen Suosalo nostaa suoraan ja mutkattomasti esille.
Kohupaljastuksia elämäkerrasta saa etsiä suurennuslasin kanssa. Itse asiassa piirtynyt kuva on inhimillinen, humaani, taiteilijuudessa tinkimätön, mutta kuitenkin loppujen lopuksi aika tavallinen suomalaisen miehen kuva. Ehkä juuri siinä piileekin Suosalon suosio ja suuruus: hän kykenee olemaan tavallinen ja samaistuttava, ei pelkkä tähti.
Kuuntelin kirjan äänikirjana, jonka suurimmalta osalta luki Martti Suosalo itse. Suosittelen kuuntelukokemusta lämpimästi. Voisin nimittäin aloittaa kuuntelemisen uudestaan saman tien. Kirjassa sanansa pääsevät sanomaan myös lukuisat henkilöt Suosalon elämän ja uran varrelta. Nämä osuudet äänikirjassa lukee Johanna Kokko.
Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä
WSOY 2022
Äänikirjan kesto 18h 24min
Lukijat Martti Suosalo ja Johanna Kokko