Heti nähtyäni Sarah Winmanin teoksen Kani nimeltä jumala ja luettuani sen takakannen, tiesin, ettei kyseessä ole minun kirjani. Joskus sen vain tietää, ilman mitään erityisen pätevää syytä. Luettuani kuitenkin useita kiittäviä blogiarvioita, päätin tarttua kirjaan. Olin väärässä ja samalla oikeassa. Kirja oli sujuva, kiinnostava, koukuttava, hauska ja haikea yhä aikaa. Luin kirjan mielelläni, välillä jopa hengitin sitä. Ja kuitenkin, lukemisen jälkeen minulla on siitä perin vähän sanottavaa ja totta puhuen uskon, ettei minulla muutaman kuukauden päästä ole kirjasta kovinkaan tarkkoja muistikuvia.
Summa summarum, hyvä ja jopa loistava kirja, muttei kuitenkaan minun kirjani.
Kirja jakautuu kahteen osaan, ensimmäisessä päähenkilö ja minä-kertoja Ell ja hänen veljensä Joe ovat lapsia. Ell kertoo itsestään ja perheestään rakastettavasti. Alussa tapahtuu jotakin, mikä lyö leimansa koko lopputarinaan. Huolissaan oleva Joe antaan siskolleen lahjaksi kanin, joka saa nimen jumala. Onneksi Ell löytää myös ihmisystävän, erikoisen Jenny Pennyn. Keskeisessä roolissa onkin paitsi sisaruussuhde myös ystävyys. Myös vanhempien ja lasten keskinäistä suhdetta kuvataan tarkkasilmäisesti lapsen näkökulmasta, tosin ehkä välillä turhankin pikkuvanhasti.
Kirjan toisessa osassa henkilöt ovat aikuistuneet. Se näkyy myös kirjan kerronnassa, alun lapsenomainen ja hieman naiivi puhe muuttuu aikuismaisesti, kovaksikin. Ylipäänsä tarinan sävyt synkkenevät, mikä kyllä sopii hyvin tarinankulkuun. Huumori ei toki katoa, mutta sekin muuttuu viattomasta aikuismaisemmaksi.
Winman on parhaimmillaan hersyvien henkilöiden kuvaajana. Suosikkini oli ehdottomasti Arthur, mies, joka tiesi, miten tulee kuolemaan. Kirjailija on myös ripotellut tarinaan todellisia historiallisia tapahtumia, kuten prinsessa Dianan kuoleman ja WTC:n terrori-iskut. En ollut vilpittömän ihastunut ratkaisusta, sillä se toi kirjaan lievää ennalta-arvattavuutta. Sen sijaan pidin kirjan maagisen realismin piirteistä ja sitä kaipailin vähän lisääkin. Kirjan alkuosan unenomainen tunnelma viehätti kovasti ja sen ajoittainen häiriintyminen reaalimaailman tapahtumista tuntui sopimattomalta.
Tätä kirjaa on luettu blogimaailmassa ahkerasti. Anni.m., joka luki kirjan englanniksi, on liittänyt arvionsa loppuun linkit muihin arvioihin. Käykääpä kurkkaamassa!
PS. Tarkkaamaisimmat varmaan huomaavatkin, että tämä kirjoitettiin hieman puuroisilla kirjamessuaivoilla. Aivan mahtava viikonloppu takana, kuvakollaasia ja muutakin selostusta luvassa myöhemmin!
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Tammi 2012
324s.
