Uusille lukijoille (tervetuloa!) kerrottakoon, että KBF(Käytännön blogifilosofiaa)-keskusteluissa kaikki ovat tervetulleita keskustelemaan mukasyvällisiä kieli poskessa tai sitten esittämään ihan aidosti hienoja ajatuksia otsa kurtussa kulloisenkin aiheen mukaan. Parhaan kommentin kirjoittajalle, jonka siis päätän ylhäisessä diktatuurisuudessani minä, on luvassa palkinto, joka on yleensä kova ja kantikas.
On vuoden ensimmäisen KBF- keskustelun aika. Tällä kertaa minua kiinnostaisi tietää, mikä on se perimmäinen tunnetila, jota lukiessanne haette. Joskus olen kirjallisissa keskusteluissa huomannut, että mielipide jostakin kirjasta menee hyvinkin pahasti ristiin eri ihmisillä, sillä he hakevat lukemastaan aivan eri asioita. Jos hakee syvällistä filosofista pohdintaa chick litistä, saattaa olla pahasti hakoteillä. Vastaavasti loistava, mutta jollakin tapaa raskas teos voi olla paha pettymys, jos vain haluaisi heittää aivot narikkaan ja viihtyä.
Kukaan tuskin metsästää vain yhtä tunnetta, vaan tarpeet vaihtelevat fiiliksen mukaan. Itse kuitenkin huomaan, että kaikista parhaimmat lukukokemukseni ovat jollakin tapaa samankaltaisia. Keskinkertaisenkin kirjan lukeminen on mukavaa, mutta varsinainen syy, miksi tartun kirjaan toisensa jälkeen, on tällainen onnellinen tunnetila:
* Pakko lukea vielä vähän
* Kirja tuo jonkin uuden näkökulman tai ajatuksen itseä askarruttavaan asiaan
* Yllätyksellisyys, en odottanut kirjalta suuria
* Kun kirjan on ahminut loppuun, ei haluaisi päästää sen tunnelmasta irti
* Vielä vuosien päästä, kun yksityiskohdat ovat mahdollisesti jo unohtuneet, palautuu tunnelma heti mieleen kirjaa muistellessa
Sillä, mistä kirja kertoo tai onko se ns. korkea- tai viihdekirjallisuutta tai asiaproosaa ei ole oikeastaan mitään väliä. En ole myöskään erityisen kielellinen lukija. Kiinnitän teoksen kieleen huomiota lähinnä silloin, jos se on poikkeuksellisen hyvää tai huonoa. Sen sijaan korkeatasoinen teksti, joka ei herätä mitäään edellä listattuista tuntemuksista, lähinnä ärsyttää.
Mikä onni, että olemme ihmisinä ja lukijoina erilaisia! Millaisia tunteita kirjallisuus sinussa herättää? Mikä on se tunne, mitä kirjoista etsit, toivot ja kaipaat?
![]()
Ps. Kuvitus liittyy asiaan ainoastaan siinä mielessä, että kirjallisuus ei ole minulle myöskään kovin vakava asia ;) Ainakin Gummeruksella ja Likellä tiedetään, mikä on kevään trendiväri. Muotitietoinen kirjabloggaaja mätsää itsensä kevään kirjoihin 60-lukua henkivällä L'orealin French Rivieralla!
Ps2. Vielä voit äänestää minulle pääsiäislukemista!
On vuoden ensimmäisen KBF- keskustelun aika. Tällä kertaa minua kiinnostaisi tietää, mikä on se perimmäinen tunnetila, jota lukiessanne haette. Joskus olen kirjallisissa keskusteluissa huomannut, että mielipide jostakin kirjasta menee hyvinkin pahasti ristiin eri ihmisillä, sillä he hakevat lukemastaan aivan eri asioita. Jos hakee syvällistä filosofista pohdintaa chick litistä, saattaa olla pahasti hakoteillä. Vastaavasti loistava, mutta jollakin tapaa raskas teos voi olla paha pettymys, jos vain haluaisi heittää aivot narikkaan ja viihtyä.
Kukaan tuskin metsästää vain yhtä tunnetta, vaan tarpeet vaihtelevat fiiliksen mukaan. Itse kuitenkin huomaan, että kaikista parhaimmat lukukokemukseni ovat jollakin tapaa samankaltaisia. Keskinkertaisenkin kirjan lukeminen on mukavaa, mutta varsinainen syy, miksi tartun kirjaan toisensa jälkeen, on tällainen onnellinen tunnetila:
* Pakko lukea vielä vähän
* Kirja tuo jonkin uuden näkökulman tai ajatuksen itseä askarruttavaan asiaan
* Yllätyksellisyys, en odottanut kirjalta suuria
* Kun kirjan on ahminut loppuun, ei haluaisi päästää sen tunnelmasta irti
* Vielä vuosien päästä, kun yksityiskohdat ovat mahdollisesti jo unohtuneet, palautuu tunnelma heti mieleen kirjaa muistellessa
Sillä, mistä kirja kertoo tai onko se ns. korkea- tai viihdekirjallisuutta tai asiaproosaa ei ole oikeastaan mitään väliä. En ole myöskään erityisen kielellinen lukija. Kiinnitän teoksen kieleen huomiota lähinnä silloin, jos se on poikkeuksellisen hyvää tai huonoa. Sen sijaan korkeatasoinen teksti, joka ei herätä mitäään edellä listattuista tuntemuksista, lähinnä ärsyttää.
Mikä onni, että olemme ihmisinä ja lukijoina erilaisia! Millaisia tunteita kirjallisuus sinussa herättää? Mikä on se tunne, mitä kirjoista etsit, toivot ja kaipaat?
Ps. Kuvitus liittyy asiaan ainoastaan siinä mielessä, että kirjallisuus ei ole minulle myöskään kovin vakava asia ;) Ainakin Gummeruksella ja Likellä tiedetään, mikä on kevään trendiväri. Muotitietoinen kirjabloggaaja mätsää itsensä kevään kirjoihin 60-lukua henkivällä L'orealin French Rivieralla!
Ps2. Vielä voit äänestää minulle pääsiäislukemista!