Siksi en hirveästi yllättynytkään, kun kuulin, että Aku Louhimies ohjaa kirjaan pohjautuvan pitkän elokuvan. Jonkin verran kyllä yllätyin, kun kuulin näyttelijät: Pirkka-Pekka Petelius vielä mahtui kuvaani Elias Kaskesta, mutta Mikko Leppilampi Olli Repona ja Jessica Grabowsky Pikenä saivat kulmakarvani kohoamaan. Myös tarinan nimen muuttuminen 8-palloksi aiheutti pienoista hämmennystä. Olen seurannut elokuvan valmistumista melko tarkasti. 8-pallo on Kuopiolle iso asia. Täällä elokuvien tekeminen ei ole arkipäivää kuten etelän suurissa kaupungeissa, joten elokuvakaravaanin saapuminen Savon sydämeen viime talvena oli iso tapaus. Ja nyt elokuvan nähtyäni voin tyytyväisenä todeta, että kyllä Kuopion elokuvasta tuntee, vaikkei sitä sen kummemmin erikseen alleviivatakaan. Tarina voisi tapahtua missä tahansa suomalaisessa kaupungissa. Ja sehän elokuvan ja romaanin niin hienoksi tekeekin, että tämä tapahtuu koko ajan, monessakin paikassa.
8-pallo kertoo entisestä huumekuningatar Pikestä, joka on vankilassa synnyttänyt tytön, Aleksandran (kirjassa vauva oli poika, miksiköhän nyt tyttö? Ovatko tytöt jotenkin söpömpiä elokuvallisessa mielessä, vai?). Kun Pike vapautuu vankilasta, hän on vakaasti päättänyt aloittaa uuden elämän. Entisen narkkarin elämä on kuitenkin yksinäistä. Naapureista ei ole paljon tukea antamaan, eikä leikkipuistoon uskalla mennä tavallisten naisten joukkoon. Ruokavalio koostuu roiskeläppäpitsasta ja vauvansoseesta. Onneksi on Elias Kaski, psykologi ja poliisi, jolla on melko omituiset toimintatavat. Hänen uusi parinsa, omaa kriisiään läpikäyvä Olli Repo ihmettelee miehen läheisiä välejä rikollisiin. Kaski yrittää katsoa Piken perään, mutta pian entinen elämä löytää piilottelevan naisen. Piken ex, kamala Lalli, pehmittää Piken ja alkaa pitää hoviaan Piken ja Aleksandran luona. Selviääkö Pike vai suistuuko hän takaisin huumemaailmaan?
Kun aluksi kerroin kohotelleeni kulmia näyttelijävalinnoille, on kohtuullista nyt vakuuttaa, että kaikki näyttelijät tekevät hienot roolityöt. Grabowsky Jessicana ja Eero Aho Lallina olivat huikean hyviä. Jos Aho ei ole vuoden päästä Jussi -ehdokkaana, olen kyllä pettynyt. Leppilampi ja Petelius ovat myös uskottavia rooleissaan. Pidin siitä, että elokuvassa oli paljon hiljaisuutta. Asioita ei selitelty puhki, vaan annettiin tunnetilojen näytellä pääosaa. Erityisesti Grabowsky pystyi ilmentämään pelkällä hiljaisuudella hämmentävän paljon asioita.
Onneksi en lukenut alkuperäisromaania ennen elokuvaa, sillä elokuvan juoneen oli tehty joitakin merkittäviä muutoksia. Jos kirja olisi ollut tuoreena mielessä, olisi asia saattanut häiritä, mutta nyt onnistuin ajattelemaan elokuvaa omana, itsenäisenä kokonaisuutenaan. Onko sitten Kilven vai Louhimiehen ja käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalan versio parempi, siihen en osaa ottaa kantaa. Pidin aikoinani kirjasta ja pidin nyt tästä elokuvastakin. Siinä missä Elävien kirjoihin ei välttämättä sovi kaikista herkimmille, ei 8-pallokaan ole hyvän mielen elokuva. Merkintä K-16 ei tosiaankaan ole vitsi tai ohjeellinen suositus, vaan täysin paikallaan. Jossakin vaiheessa mietin, ettei täysi-ikäisyyden vaatiminenkaan olisi välttämättä ollut liioiteltua.
Vaikka tarina kulkee hieman erilaisia latuja, onnistuu 8-pallo kuitenkin vangitsemaan hyvin Kilven romaanin hengen. Molemmat käsittelevät yhteiskuntaa, sen varjoissa elettävää osaa, tavalla, josta soisi heräävän yleistä keskustelua. Vaikka tuon maailman kuvaus on armotonta, ei elokuvan jälkeen tee mieli mennä suihkuun pesemään niljakasta oloa. Piken tarinassa on myös valoa ja toivoa. Onnellisiakin loppuja on olemassa, ainakin kirjoissa ja elokuvissa. Ja 8-pallo, se on oikein onnistunut elokuvan nimi.