 |
| Tammikuussa ihastelimme lapsuudenkodissani vanhoja postikortteja. |
Sanon tämän joka vuosi ja sanon jälleen: onneksi tammikuu on ohi! Siinä on kuukausi, josta en piittaa yhtään. Mielettömän pitkä ja pimeä, yleensä myös kylmä, joskaan ei tällä kerralla. Huh, onneksi se meni ja ollaan jo monta askelta lähempänä kevättä!
Tietty alavireisyys leimasi koko alkukuukautta, eikä lukemisesta meinannut tulla oikein mitään. Jätin kesken peräti kaksi viime vuoden kehuttua kirjaa: Riitta Jalosen Kirkkauden, joka ei lähtenyt vetämään yhtään ja Maja LundenMehiläisten historian, joka veti vähän, mutta ei tarpeeksi. Kirjojen keskeyttämisessähän ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta minulle sitä sattuu harvemmin, lähinnä itsepäisyyteni vuoksi. Vielä omituisemmaksi tilanteen tekee se, että molemmat kirjat vaikuttivat kiistatta erinomaisilta teoksilta. Ajankohta oli vain selkeästi väärä. Ehkä annan niille uuden mahdollisuuden keskikesän kirkkaudessa.
Jotakin kuitenkin luinkin. Antti TuurinAmeriikan raitillatarjosi juuri sopivaa eskapismia ja nojatuolimatkailua Amerikan mantereella eri vuosikymmeninä. Donald Trumpin valtaannousun jälkeen olen monta kertaa palannut mielessäni Tuurin kuvaamaan maisemiin. Mitenkä mahtaa käydä tulevaisuudessa?
Luin viime vuoden puolella useampiakin elämäkertoja ja vielä tammikuussa tartuin yhteen monista vuoden 2016 taitelijaelämäkerroista. Elisa HeilalanHeikki Kinnus- elämäkerta Tarinankertojan elämätoli leppoisaa luettavaa, joskaan ei yltänyt aivan viime vuoden parhaimpien elämäkertojen joukkoon.
Varsinaiseen romaanikirjallisuuteen jaksoin paneutua vasta kun laskin rimaa riittävän alas. Tämä ei nyt tarkoita sitä, että Jessie Burtonin Nukkekaappiolisi huono teos, mutta varsin kepeästi luettava, juonivetoinen lukuromaani on kyseessä. Juuri sopivaa luettavaa lukujumin riivaamalle lukijalle!
Kuukauden ehdoton kohokohta kuitenkin oli Paperi T:n runoteos Post-alfa, joka oli viime vuoden suurimpia kirjallisia tapauksia ja yllättäjiä. Yllätti se minutkin ja löysin monen vuoden jälkeen itsestäni pienen lyriikan harrastajan. Tätähän on saatava lisää!
Jos lukeminen paikoitellen tökki, oli kuukautta piristämässä onneksi useampia kulttuuririentoja. Niistä blogin puolella näkyi Savonia-palkinnon jakaminen Virve Sammalkorvelle ja Blogistanian parhaiden kirjojen äänestys. Yle pyöräytti käyntiin oman 101 kirjaa -kampanjansa, jossa myös bloggaajat ovat mukana. Itse olen mukana kahdella kirjalla. Huhtikuussa bloggaan vuonna 1988 ilmestyneestä Kari Kontion ja Tuomas NevanlinnanKirjavasta lehmästä. Syksyllä puolestaan on vuorossa Katri Valan Paluu vuodelta 1934.
Toinen kiinnostava aluevaltaus on teatteri. Amman lukuhetkessä näytelmistä tosin on blogattu jo monen vuoden ajan, mutta nyt Kuopion kaupunginteatteri ja paikalliset kirjabloggaajat ovat kaikessa hiljaisuudessa virittäneet yhteistyötä käyntiin. Tämän yhteistyön tiimoilta kävin viime viikolla katsomassa Olli-Matti Oinosen ohjaaman Suomen hevosen.
Kaiken kaikkiaan kuukauteen voi siis olla hyvinkin tyytyväinen. Helmikuulle minulla ei ole vielä sen suurempia lukusuunnitelmia, enkä uskalla niitä tehdäkään, sillä työrintamalla lähiviikot näyttävät kiireisiltä. Sen verran osaan kuitenkin sanoa, että opasta elämäntaitoon ja -hallintaan on luvassa, samoin palanen suomalaista rock-historiaa. Pysykääpäs siis kuulolla!
Amma