Paul TordaynVentovieras -romaanin takakannessa käytetään adjektiiveja järkyttävä, jännittävä ja piinaava. Suuria sanoja ja silti niin tosia.
Kirjan keskiössä on vakiintunut ja varakas aviopari, Elizabeth ja Michael, jotka vuorotellen vievät hyytävää tarinaa eteenpäin. Pariskunnan välillä ei ole koskaan ollut suurta rakkautta, päin vastoin, kyseessä on järkiliitto ja Michael on enemmänkin robotti kuin mies. Mutta mitä tapahtuukaan, kun mies muuttuu sosiaaliseksi, spontaaniksi, rakatettavaksi -ja pelottavaksi?
Tässä kirjassa riittää aineksia. On viileää brittiläistä charmia, mahongin tuoksua ja metsästystä viikonloppuisin. Toisaalta aviopuolisoiden henkilökemiat ja avioliiton mekaniikka ovat keskeisessä asemassa. Tordat tutkiskelee kiinnostavasti sitä, mitä me oikeastaan haluamme puolisostamme ja ennen kaikkea miksi? Tunnemmeko sen henkilön, jonka vieressä nukumme ja jonka kanssa syömme aamiaisemme? Sitten on vielä tuhteja ripauksia psykologiaa, kauhua ja jännitystä. Lyhyesti sanottuna jokaiselle jotakin. Usein se ei välttämättä ole kirjassa hyvä asia, mutta Torday osoittaa lahjakkuutensa pitämällä tarinan kasassa loppuun saakka. Vaikka monet kysymykset saavat vastauksensa jo kirjan puolivälissä, säilyy tarinan jännite aina vihoviimeiselle sivulle asti. Eikä vain säily, vaan kasvaa alati. Toisaalta kirja ei kuitenkaan ole liian pelottava, mikä itselleni ylivilkkaan mielikuvituksen omistavana henkilönä on erityisen tärkeää :)
Kirja avasi mielenkiintoisen näkökulman ihmismielen ja mielenterveyden kiemuroihin ja antoi ajattelemisen aihetta ja jopa vastauksia joihinkin sellaisiin kysymyksiin, mitä itse olen ihmetellyt tätä maailmanmenoa seuratessani. Mutta ei siitä sen enempää, sillä en halua pilata keneltäkään lukuelämystä paljastamalla liikaa.
Torday nuijii myös vanhoillisia maanmiehiään kuvaamalla Grouchersia, herrasmiesten klubia, jonka toiminnassa ei ole juuri muuta mieltä kuin pitää yllä illuusiota siitä, että aika on pysähtynyt jonnekin 1950-luvulle. Kun tämä kupla uhkaa puhjeta, paljastuu kiillotettujen kuorten takaa nurkkakuntaisuutta ja silkkaa rasismia. Mutta todellisuudessa uhka taitaa kuitenkin piillä herrasmiesten omissa sisimmissä.
Ventovieras on niin hyvä romaani, että tunnen jo kirjoittaneeni tarpeeksi. Suosittelen lukemaan ja kokemaan itse.
Paul Torday: Ventovieras
Atena 2012
315s.