Jos kirjasta voi pakahtua, nyt se on lähellä. Ystäväni suositteli Katri LipsoninKosmonauttia luettavaksi jo kauan sitten ja kesällä Hanna lahjoitti sen minulle, mutta nyt vasta tulin kirjaan tarttuneeksi. Miksi vasta nyt, no, onneksi edes nyt! Ah ja voih, en ehkä tämän analyyttisempaan pysty!
Ilmestymisvuonnaan 2008 Kosmonautti voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja pääsi Finlandia- palkintoehdokkaaksi. Blogeissa kirja on jakanut mielipiteitä. Esimerkiksi Ina piti Kosmonauttia vähän outona, Jaakko ei saanut kirjasta otetta, Valkoisen kirahvin kirja imaisi mukaansa, Nanna takkuili pilkutuksen kanssa (kiinnitin muuten samaan asiaan huomiota), mutta löysi myös hyviä puolia.
Sergei, Serjoža, on venäläinen nuori Neuvostoliiton iltaruskossa. Hänen suurin unelmansa on tulla kosmonautiksi. Hänen paras ystävänsä Šaša yhtä aikaa kannattelee ja tukahduttaa toveriaan, joka on rakastunut musiikinopettajaansa Svetlanaan. Svetlanalla on liekinpunainen tukka, mutta niin oppilaat kuin kollegatkin kiusaavat häntä. On myös Anna Ivanovna, Serjožan äiti, joka odottaa juoppoa miestään joko kotiin tai kuolemaan. Onpa vielä Ohjaaja, mies, joka tekee dokumentin Serjožasta ja tekee hänestä samalla ikonin koko sosialistisessa maailmassa ja sen ulkopuolellakin. Mutta mitä tapahtuu, kun unelmat romahtavat?
Kosmonautti on kotimainen teos, joka on venäläistäkin venäläisempi niin kielensä kuin kuumien teelasien, kaalikeiton ja haalistuneiden seinäpapereidenkin puolesta. Siitä huolimatta se ei ole kliseinen. Lipson hengästyttää lukijansa aina vain jatkuvilla virkkeillä, mutta jokaisella sanalla on merkityksensä ja paikkansa.
Kosmonautti on kirja unelmista, tukahdutetuista tunteista intohimosta aina epätoivoon asti, monenlaisesta rakkaudesta, syyllisyydestä, rohkeudesta ja pelkuruudesta, elämästä ja kaiken haikeudesta. Kirjan suljettuani en ole varma, olenko surullinen vai onnellinen. Mutta yhtä mietin: jos ihminen näkee kuollessaan elämänsä filminauhana voidakseen valita sen hetken, jossa haluaa ikuisuutensa viettää, minkä hetken valitsisin?
Kiitokset vielä Tarjalle ja Hannalle kirjaelämyksestä!
Katri Lipson: Kosmonautti
Tammi 2008
199s.
